Ehdottomasti aamiainen! Aina kun siihen on aikaa – tällä viikolla aamupala on tullut kuitattua seisten kumotulla kahvikupillisella ja se ei vaan ole sama asia. Päivä alkaa huomattavasti paremmin, jos sen saa aloittaa rauhassa pöydän äärellä, mielellään notkuvan sellaisen. Yksinkin on hyvä, mutta parempaa on, jos saa seuraa, siis muitakin kuin pöydän alla nälkiintyneitä esittäviä eläimiä. Tykkään kovasti ystäväpiirissä vallitsevasta aamiaiskulttuurista, meilläkin istuu tuon tuosta ihmisiä aamupalapöydässä, joku tuo kahvimaidon, toinen luomumunia tai pussillisen croissantteja.
Ehkä vakiintunein aamiaissuosikkimme on leipomosta haettu tuore leipä, joka pistellään poskeen joko sellaisenaan voin ja juuston kera, tai grillataan pannulla rapeaksi ja ladotaan päälle paistettu kananmuna ja vaihteleva lajitelma vihanneksia. Parhaat leivät: Anton & Antonin Petit Levain, Fazerin Grand Blanc ja uuden Levain-leipomon rapsakkapintainen nimikkoleipä. Tuhti leipä pitää nälkää lounaaseen asti, joskus sillä pärjäilään iltaankin jos päivällä ei ennätä syödä. Haaveilen aina köyhistä ritareista: näen itseni tekemässä niitä viikonloppuaamuisin kuivettuneista leivänkannikoista, lusikoimassa päälle vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Harmi vaan, että meillä leivät eivät ehdi kuivahtaa – mies rakastaa nopeita hiilihydraatteja ja tuore leipä katoaa nopeasti parempiin suihin. Ehkä ostan joku päivä leivän ihan vaan köyhiä ritareita varten ja piilotan sen kaapin perälle odottamaan hetkeään.
On myös kausiluontoinen puurohulluus: keittelemme puuroa joka aamu, kunnes yhtenä päivänä ei vaan enää tunnu siltä. Seuraa parin viikon tai kuukauden tauko, kunnes hulluus alkaa taas alusta. Ostamme Anton & Antonista kaura-spelttipuuroa, josta tulee superhyvää, kun siihen lorauttaa tilkan maitoa tai kookosöljyä. Päälle banaani ja tilkka hunajaa, tai pelkkää voita. Käytämme voita paljon vähemmän kuin ennen, joten olen tuumaillut, että sijoitetaanpa silloin laatuun. Olenkin alkanut ostaa kaupasta luomukirnuvoita – sitä myydään pikkuisessa paketissa, jota avatessa tulee olo kuin sisällä olisi jotain hyvinkin kallisarvoista. Toivoisin, että muistaisin suhtautua kaikkeen ruokaan juuri sillä tavoin.
Blogini suosituimpia hakusanoja ovat kuukaudesta toiseen Stella Harasekin astiat. Haha! Uskoakseni tarkoitatte näitä pari vuotta sitten hankkimiani Leena Kouhian käsintekemiä astioita, jotka tunnetaan nimellä Raaka Rå. Olen kirjoittanut niistä sanasen siellä ja täällä. Rosoisia, kauniita ja konepesun kestäviä – mitä enempää voisi astioilta toivoa? No ehkä ne voisivat vielä kävellä astianpesukoneeseen itse.
Millaiset aamut ovat teidän suosikkeja?
PHOTOS BY STELLA HARASEK
